Kun Hauge oli lopettanut katsoivat kaikki pappiin, joka oli koko ajan istunut rypistetyin kulmakarvoin. Nyt nousi hän.
"Sen mukaan kuin nyt tässä olen kuullut", sanoi hän, "niin huomaan minä, ettei Haugen esiintyminen ole ainoastaan lainvastaista, vaan että hänen esitelmänsä, niin täyteen ahdettu väärinkäsitettyjä, huonosti selitettyjä ja sopimattomasti käytettyjä raamatunlauseita kuin se onkin, todistaa että hän itse pikemminkin tarvitsisi opetusta, kuin että hänellä olisi kutsumusta opettaa toisia.
"Hän on saarnannut Ilmestyskirjasta. Jo tämä olisi kokeneelle ja ymmärtäväiselle tarpeeksi todistamaan hänen kypsymättömyyttään Jumalan sanan opettamisessa. Minun autuas isäni, joka oli niin oppinut mies, ei uskaltanut koskaan ryhtyä selittämään Ilmestysraamattua, sillä se on suljettu kirja. Mutta Hans Hauge tekee sen! Hänelle ei mikään ole mahdotonta!"
Hauge, joka seisoi papin lähellä tämän puhuessa, astui nyt lähemmäksi häntä, taputti häntä ystävällisesti olalle ja sanoi:
"Ei, ei! Ilmestyskirja ei ole suljettu kirja; sillä muutoin ei se olisi saanut nimeä ilmestys. Me käytämme pyhää kirjaa ja puhumme sen mukaan kuin saamme armoa Jumalalta, olkoonpa se sitten tämä tahi joku toinen kohta raamatusta. Itsestämme emme ole mitään, minä Hans Nielsen Hauge yhtä vähän kuin te; mutta Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta — Hänen henkensä ja voimansa loistaa sekä alhaisen että ylhäisen ylitse."
Tähän ei voitu mitään vastata. Pappi puri huultaan ja vaikeni.
Yht'äkkiä hän nousi pystyyn ja oli jälleen mahtava Herran palvelija.
"Sen jälkeen kun järkevät selitykset ovat turhat", sanoi hän, "täytyy minun nimismiehen kautta, maallisen oikeuden avulla, saattaa tämä mies ulos pitäjästäni. Nimismies Gram, olkaa hyvä ja tehkää velvollisuutenne!"
Gram astui Haugen eteen.
"Sinun pitää seurata minua", sanoi hän, ottaen häntä nutun hihasta kiinni.
Hauge kääntyi, reippaammin kuin mitä nimismies oli odottanut, ja vapautti kätensä.