Hän kohotti jälleen nyrkkinsä. Nyt nousi Kristofer pystyyn.
"Ei, kuulkaa nyt, nimismies", sanoi hän. "Jos tällä tavoin asiaa kiristät, niin olen vielä kerran pakoitettu olemaan kyytimies. Mutta silloin olet sinä se, jonka kyyditsen pitäjästä. Nimismiestä, joka hyökkää syyttömien kimppuun, emme tarvitse Ekerissä, ja minä olen se mies, joka saan hänet seudulta poistetuksi, ole varma siitä."
Hän kääntyi, meni uunin luokse ja alkoi leikata tupakkaa piippuunsa.
Nimismies seisoi kauan äänetönnä ja katsoi hänen jälkeensä. Sitten kääntyi hän, sanaakaan hiiskumatta, läksi tuvasta hyvästi sanomatta, istui rekeensä ja ajoi takaisin samaa tietä, jota oli tullutkin.
Mutta silloin nuo hyväntahtoiset ihmiset tuvassa kaikki nauroivat, eikä itse Hans Hauge voinut pidättää hymyilyänsä.
"Niin, tämä ei nyt ollut oikeastaan minun tahtoni mukaista, Kristofer
Hoen", sanoi hän.
"Mutta minun se oli", vastasi Hoen.
— — —
Enempiä esteitä ei Haugen vaikutukselle tällä kertaa asetettu. Työtänsä jatkoi hän näillä seuduilla huhtikuuhun saakka, jolloin hän viimeinkin matkusti kotiinsa.
Kotona nousi suuri ilo sekä hänen kotiperheessään että hänen uskollisten uskonveljiensä keskuudessa. Suurin joukoin riensivät he Haugen talolle, jossa he saivat vahvistusta vakaumukselleen ja uutta uskallusta, voimaa kärsimään sen vuoksi, Hans Nielsen Haugen sytyttävien puheiden kautta.