Isä seisahtui ja teki samoin.
Siellä makasi poika nukahtaneena, poski tuota vanhaa kirjaa vastaan.
Silloin he molemmat hymyilivät.
Sitten meni isä aivan hiljaa istumaan äidin viereen rahille.
"Olipa ihmeellistä, että saimme hänet vielä pitää", kuiskasi hän.
Äiti katsoi työstään.
"Siinä asiassa piilee kaiketi joku tarkoitus", vastasi hän puoliääneen.
Kesäaurinko paistoi suoraan sisälle; kärpäset surisivat juhannuslehväin alla kattoparrujen välissä; — Haugen talon tuvassa vallitsi rauha.
TOINEN LUKU
Oli syyskuun päivä vuonna 1787.