Hauge istui vielä hetkisen ja katseli surumielisenä eteensä.
Vihdoin nosti hän silmänsä.
"Koska sinä tulit tänne pohjoiseen päin?" kysyi hän.
"Eilen", vastasi Lars Hemstad. "Minut lähetettiin tänne Trondhjemiin Inderöestä, jossa kruununvouti vangitsi minut. Kuljettaja, jonka tuli minua seurata, jäi tien varteen, joten helposti olisin voinut mennä menojani; mutta havaitsin oikeaksi tulla tänne ja ilmoittaa itseni, ja niinpä meninkin suoraan läänin päämiehen, kreivi Moltken luo. Hän päästi minut vapaaksi."
"Se oli oikein tehty!" sanoi Hauge. "Mutta Niels Riis, mitenkä hänen on käynyt?"
"Hän on taasen vapaana", vastasi Lars Hemstad. "Hän joutui täällä Trondhjemissa kuritushuoneeseen ja istui siellä kolme viikkoa; sitten pääsi hän vapaaksi ja rupesi taasen saarnaamaan Meldalenissa. Nimismies siellä tahtoi vangita hänet uudelleen, mutta Rigstadin talon isäntä Mörker vapautti hänet väkivalloin ja sitten menivät talonpojat miehissä papin luo ja vaativat hänelle vapautta. Ja sen hän saikin!"
Hans-Hauge nyökäytti päätään.
"Niin pitkälle voi vääryys mennä", sanoi hän, "että ihmiset voivat nousta tekemään väkivaltaa! Sellainen on pahasta, mutta hyvä on, että kävi niinkuin kävi."
Hän kääri sanomalehden kokoon ja pani sen taskuunsa.
"Kyllä tuohon annan vastauksen", sanoi hän hiljaisella tavallaan; "mutta ensin puhuttelen poliisimestaria saadakseni passini merkityksi."