Hauge, joka oli hyvällä tuulella läänin päämiehen kanssa pitämänsä keskustelun johdosta, kehoitti heitä ilmoittamaan hänelle, kun Ole Rörsveen tulisi takaisin, mutta olemaan tälle ilmoittamatta, että hän oli siellä.
Tämä Ole Rörsveen asui Bergenissä ja oli Haugen kaikkein parhaita ystäviä siellä. Kun Hauge oli lähtenyt Bergenistä, valtasi hänet sellainen ikävä saada taasen nähdä Haugea, että hän lähti matkalle pohjoiseen päin, kaikkialla pyrkien, kysymällä Haugen matkoja, perille.
Nyt, vihdoinkin, hän oli saapunut Trondhjemiin ja oli saanut selvän siitä, että Hauge aikoi painattaa kirjoja Stefanssonin kirjapainossa.
Vähän ajan kuluttua tuli Ole Rörsveen takaisin ja Hauge näki hänet ikkunasta.
Heti hyppäsi hän oven taakse ja piiloutui.
Ole Rörsveen tuli sisälle ja kyseli Haugea.
No, olihan hän siellä kyllä ollut.
Samassa Hauge hiipi takaapäin käsiksi Ole Rörsveeniin ja pani molemmat kätensä hänen silmilleen.
Ole Rörsveen ihmetteli ja tahtoi päästä irti, mutta Hauge, joka oli hyvin voimakas, piti kiinni.
Silloinpa Ole Rörsveen ymmärsi kaikki.