"Ei, teidän korkea-arvoisuutenne", vastasi Hauge vakaasti, "opettajaksi tuleminen vaatii monta vuotta, mutta asia, jonka vuoksi minä teen työtä, ei siedä lykkäystä; on jo viimeinen aika käsissä. On kuin maa polttaisi jalkojeni alla; kaikkialla tavataan juopottelemista, kiroilemista ja kaikenlaisia paheita. Sellaista täytyy kaikin voimin vastustaa ja se juurineen poistaa, sillä muuten kohta koko kansa hukkuu."
Piispa rypisti kulmiaan.
"No niin", sanoi hän. "Jos ymmärrät ja osaat taidon parantaa juoppouteen vajonneita, niin olet kunnon mies enkä tahdo sinua siitä kieltää; mutta ihmisten paheista käännyttäminen kaikkialla ei käy laatuun, ystäväni, sen saat kohdakkoin kokea." Hän nousi seisomaan.
"Sittenpä minulla kuitenkin on toisenlainen kokemus siitä lyhyestä ajasta, minkä minä olen matkustanut", vastasi Hauge. "Tosin on niin, etteivät, ikävä kyllä, kaikki käänny, mutta minä olen kuitenkin Jumalan avulla kääntänyt monet pois paheista jumaliseen elämään, ja silloinpa täytyy jatkaa tehtävää, vaikkapa monet pysyvät synnissä eivätkä anna pelastaa itseänsä. Tekin toki jatkatte tointanne, herra piispa, vaikkapa, kuten sanottu, ainoastaan harvat jättävät paheensa?"
Piispa rykäsi ja pyyhkäsi kasvojaan.
"Tietysti minä jatkan", vastasi hän; "tee sinä samoin, sikäli kuin seuraat lakia ja sanaa. Mutta nyt hyvästi!"
Ja nämä molemmat miehet ojensivat toisilleen kätensä.
"Ihmeellinen mies — hm — varsin ihmeellinen mies", sanoi piispa äänekkäästi itsekseen Haugen mennessä katua pitkin alas. "Mutta samalla kertaa vaarallinen mies", lisäsi hän ottaessaan esille nuuskarasiansa selvittääkseen ajatuksiaan.
Sitten alkoi hän valmistaa saarnaansa.
* * * * *