Hans Hauge vaelteli Trondhjemin tienoilla kylästä kylään koko syksyn. Kirjeellisesti oli hän saanut tiedon veljensä Mikkelin ja sisarensa pojan Paul Gundersenin vangitsemisesta. Hän kirjoitti lohduttavia kirjeitä takaisin, mutta jatkoi väsymättömänä vaikutustaan.
Meldalissa sai hän voimallisen ystävän, sittemmin valtiopäivämiehenä toimineen Mikkel Grendahlin, joka myöhemmin uskollisesti taisteli hänen asiansa puolesta. Mutta erittäinkin Leinstrandissa, Melhusin pitäjän kappelissa, kantoi Haugen työ parhaan hedelmän. Täällä asettui hän syksyllä marraskuussa asumaan talonpoika John Jonson Skjeftestadin luo yhdessä jo ennen mainitun Lars Olsen Hemstadin kanssa ja viipyi siellä yli talven. Hänen maallisena työnään oli niiden kirjojen nitominen, jotka hän oli saanut painetuiksi Stefansonin kirjapainossa Trondhjemissa; samalla aikaa matkusteli hän ympäri seutua ja julisti Jumalan sanaa.
Talonpojat Leinstrandissa olivat tunnetut hurjasta elämästään; mutta jo muutaman kuukauden perästä sen jälkeen, kun Hauge oli asettunut sinne asumaan, tapahtui siellä suuri muutos, niin suuri, ettei seurakuntalaisten mielestä voinut seutua tuntea samaksi.
Koko joukko niitä, jotka ennen olivat antautuneet juopotteluun ja sitä seuraaviin paheisiin, liittyi Haugeen, ja heistä tuli hyviä kansalaisia yhteiskunnassa. Käynnit hurjissa juopottelutilaisuuksissa harvenivat huomattavasti ja sen sijaan kohousi virren veisuu sunnuntai-iltoina yksinäisistä talonpoikaistaloista, ja saattueet, jotka riensivät illoin kotia kohti, kulkivat hiljaisina, keskustellen matalin äänin, kun sen sijaan ennen hälinä, huuto ja tappelu kuului yli kylän läpi talvipimeän.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin kylän pappi, Hans Eriksen Steenbuch Melhusissa, alkoi huomata jäljet Haugen vaikutuksesta, ja ollen kehittynyt rationalisti, päätti hän oitis "tukahduttaa pahan heti sen orastaessa."
Kerta toisensa jälkeen jyristi tuo 77-vuotias vanhus saarnatuolista herännäisyyttä vastaan; kerta toisensa jälkeen uhkaeli hän niitä, jotka hartauskokouksia pitivät, vankeudella ja kuritushuoneella; mikään ei auttanut. Hauge sai aina uusia ja uusia hengenheimolaisia ja niiden joukossa itse Leinstrandenin nimismiehen, Iver Monsenin, joka jyrkästi puolusti Haugea samoinkuin pitäjän esipappikin, ja pitkässä kirjallisessa selityksessä koetti hän selittää papille, että Haugen vaikutus oli täysin yhtäpitävää Jumalan sanan kanssa. Siten kului marraskuu ja ensimäiset päivät joulukuuta. Mutta yhdeksäntenä päivänä joulukuuta tapahtui jotakin, joka yhdellä iskulla teki äkillisen lopun Haugen oleilusta Leinstrandenissa.
Mainittuna päivänä oli piispa Schönheyder tullut Melhusiin ollakseen läsnä seurakunnallisessa kokouksessa.
Pappi Steenbuch valitti silloin hänelle kovasti Haugen vaikutusta, jota hän oli koettanut turhaan pysäyttää. Piispa lupasi ottaa asiasta kiinni ja antoi kirkossa lukea kuulutuksen, että jokaisen, joka oli siinä pitäjässä pitänyt hartauskokousta, tuli saapua Melhusin pappilaan piispan kuulusteltavaksi. Jo samana päivänä saapui Hans Nielsen Hauge ja hänet päästettiin sisälle hänen korkea-arvoisuutensa luokse, joka, yhdessä vanhan, huonokuuloisen pappi Steenbuchin kanssa, odotti häntä papin kansliassa.
Hauge astui sisään hiljaisena ja rauhallisena, jommoinen hän aina oli, odottaessaan hyökkäystä.
Piispa katsoi pappiin; he istuivat vastapäätä toisiansa kumpikin suuressa tuolissaan.