"Niinpä niin", sanoi hän. "Nyt minä olen tuonut ne tänne perille, nyt on sinun asiasi joko kuljettaa heidät eteenpäin tahi päästää heidät vapaiksi!" Hän ajoi pois.
Nimismies Iver Monsen hymyili.
"Niin, se jää sitten minun asiakseni", vastasi hän. Sitten lähti hän näiden kahden miehen kanssa tupaan.
"Vai on Steenbuch taas ollut hommassa", huudahti hän tultuaan jälleen
Haugen ja Hemstadin luo.
"On ja piispa myöskin, vaikka hän olikin minulle toista luvannut", vastasi Hauge asettuen istumaan. Iver Monsenin kasvot synkistyivät. "Mutta minä en sinua täältä lähetä, siitä saat olla varma", sanoi hän päättävästi. "Ennemmin tulkoon tänne uusi nimismies."
Hans Nielsen Hauge nousi seisomaan ja laski kätensä Iver Monsenin leveille hartioille.
"Siitä sinua kiitän", sanoi hän lämpimästi. "Siinä teet kauniisti, mutta ei sinun pidä meidän tähtemme nousta esivaltaa vastaan ja menettää virkaasi."
"Mitäpä minä siitä välitän", vastasi Iver Monsen. "Olemme veljiä, sinun tähtesi uhraan kaikki!" Haugen silmät kävivät lempeiksi.
"Sen tiedän", vastasi hän. "Kunhan se vaan on oikein."
Iver Monsen katsahti häneen.