"Eikö se menettely olisi oikea?" kysyi hän ihmetellen.
"Ei", vastasi Hauge. "Kaikki esivalta on Jumalalta. Sitä meidän on toteltava."
Iver Monsen kääntyi.
"Sittenpä minä eroan nimismiestoimestani", sanoi hän. "Tahdon kuulla enemmän Jumalaa kuin ihmisiä."
Hans Nielsen Hauge hymyili.
"Sinä olet kunnon mies, Iver Monsen", sanoi hän. "Ja hyvä olisi, jos kaikki olisivat sinun kaltaisiasi. Mutta meidän on tehtävä se, mikä on oikein. Nyt menemme minä ja Hemstad Trondhjemiin ja ilmoittaudumme itse. Sillä tavalla pääsemme sekä sinä että me tekemästä omaatuntoamme vastaan."
Iver Monsen teki monta vastaväitettä, mutta niistä ei ollut mitään hyötyä. Hauge piti horjumatta kiinni päätöksestään, ja jo saman päivän iltapäivänä lausuivat nuo molemmat maallikkosaarnaajat hyvästit nimismiehelle ja rupesivat jalkaisin astelemaan Trondhjemia kohden.
Oli tullut seuraavan päivän aamu.
Hauge ja Hemstad olivat jo kerinneet hyvän matkan tietään ja heidän piti juuri pyrkiä erään sulan joen poikki.
Miehellä, jonka piti heidät viedä ylitse, oli paljon hommaa veden äyskäröimisessä veneestä, joka vuoti paljon. Äkäisenä viskasi hän äyskärin veneen kaaria vastaan, niin että kolisi.