"Ei", sanoi hän. "Ethän voi aina syödäkään? Jos sitä yrität, niin saatpa vatsasi piankin pilalle. Mutta jos syöt niin paljon kuin sinulle on hyödyksi ja teet työtä ahkerasti, niin koituu se paremmin hyväksi. Samoin on lukemisenkin laita. Jos sinä lakkaamatta ahkeroitset lukea, niin ainoastaan väsytät itsesi hyödyttömästi. Jos luet vähäisen ja yrität sen mukaisesti elää, niin voi se sinut parantaa ja olla hyödyksesi sekä täällä että ijankaikkisuudessa."
Hauge ajoi vettä koko ajan, mutta mies oli vaiti.
"Soudahan nyt sinä", sanoi Hauge, "niin minä ajan pois vettä. Siten jakelemme työmme veljellisesti ja tuletpa näkemään, että saamme pirun pois veneestä."
Mies asettui airoille ja he pääsivät onnellisesti toiselle puolelle. Mutta kun hän oli saanut runsaan maksun ja nuo kaksi miestä, puristettuaan hänen kättään, lähtivät eteenpäin, tuijotti hän kauan heidän jälkeensä.
* * * * *
Seuraavan päivän iltana oli Hauge taasen Trondhjemissa ja ilmottautui yhdessä Hemstadin kanssa seuraavana päivänä maaherralle.
Kreivi Moltke itse oli matkoilla; kruununvouti, jonka luo heidät osotettiin, pyysi heidän tulemaan seuraavana päivänä uudestaan.
Kun he määräyksen mukaan uudelleen saapuivat kruununvoudin luo, tapasivat he siellä maaherran sijaisen, Angellin. Tämä lähetti heti hakemaan raatihuoneen vahtimestaria ja antoi panna heidät vankilaan.
"Niin vaarallisten rikollisten ei tule saada käydä vapaina", sanoi hän kruununvoudille.
Vähän ajan kuluttua antoi Angell panna Haugen ja Hemstadin tuomioistuimessa syytteeseen irtolaisuudesta ja tammikuun 13 päivänä 1741 annetun asetuksen rikkomisesta.