Heidät molemmat kuljetettiin takaisin Leinstrandiin, jossa heidät maanantaina joulukuun 23 päivänä vietiin oikeuden eteen kuulusteltavaksi.
Oli kutsuttu 36 todistajaa, joiden avulla toivottiin saatavan Hauge todistetuksi syylliseksi monenlaisiin rikkomuksiin; mutta kuulustelun tulos oli Haugelle ja Hamstadille loistava, kun heidän elämästään kaikki todistivat ainoastaan hyvää. Ainoa, josta heitä voitiin syyttää, oli se, että he olivat julistaneet Jumalan sanaa.
Nämä kaksi maallikkosaarnaajaa kuljetettiin taasen takaisin Trondhjemiin, jossa he istuivat vangittuina aina seuraavan tammikuun loppupuolelle, jolloin tuomio asiassa annettiin.
Hauge tuomittiin yhden kuukauden kuritushuonevankeuteen ja Hemstad sotilaana yhden kuukauden linnoitustyöhön.
Hauge tyytyi valitusta tekemättä tuomioonsa. Hän valitsi tuon lyhyen ajan vankeutta päästäkseen istumasta tutkintovankeudessa siihen asti kunnes uusi tuomio ja uudet tutkinnot korkeammassa oikeudessa olivat pidetyt.
"Ei kukaan voi sanoa minua riitapukariksi tahi oikeuden vääntelijäksi", kirjoitti hän ystävilleen, "ei kukaan voine sanoa, etten minä itse haluaisi teidän kanssanne kärsiä. Niinpä minun esimerkkini, kuten teidänkin, tulee vahvistamaan totuutta. Sitä paitsi tiedämme, että kerran tulee toinen tuomari ja silloin kukin saa palkkansa ansionsa mukaan."
Hauge pantiin kuritushuoneeseen helmikuun 4 päivänä 1800. Nyt hän oli kuudennen kerran vankilassa Jumalan sanan levittämisen vuoksi.
Koko vankeusaikansa oli hän hyvällä mielellä ja iloinen.
Hän teki työtä uusien kirjoitusten laatimiseksi ja kirjoitteli ystävilleen.
"Häpeä kuritushuoneessa istumisesta", sanoi hän eräälle, joka kävi hänen luonaan vankilassa, "on kuin nopeasti lentävä lintu pääni ympärillä."