"Ne ovat jo minulla", vastasi hän tyynesti. "Meitä on kuusi mukana
tehdasyrityksessä. Mikkel veli ja Torkel Gabestad, siinä on kaksi,
Ole Foss ja Nils Braaten täällä Ekerissä on neljä, Sxören Stormoen
Numedalista ja Kristen Soiset Gausdalista, se tekee kuusi."
"Ja sinä ja minä, siitä tulee kahdeksan", tokasi Kristofer Hoen.
"Ei, ei", vastasi Hauge. "Minä osaltani tahdon olla vapaa mies, tulla ja mennä niinkuin parhaaksi näen. Sinä tiedät että minä olen irtolainen, minä."
Hän hymyili omaa hyvää hymyänsä.
"Niin, sinuapa ei helposti sidota", sanoi Kristofer Hoen ja löi häntä olkapäälle.
"Ei, minulla on Herran siunattu levottomuus ruumiissani", vastasi
Hauge.
* * * * *
Hauge viipyi muutaman päivän Ekerissä, siksi kunnes hän oli pannut paperitehtaan rakentamishomman alkuun. Sitten lähti hän uuden vuoden alussa ylängölle päin, Hallingdaliin, joutui kiinni Nesissä, mutta vapautettiin jälleen. Sieltä meni hän Goliin ja yhä eteenpäin, Hemsedaliin, koko ajan ohjaten ja vahvistaen heränneitä.
Hemsedalista meni hän suksilla tunturin poikki Holiin ja sieltä edelleen Aaln pääpitäjään, jossa hän piti hengellisen kokouksen kirkon lähellä.
Hänen puhuessaan saapui nimismies häntä vangitsemaan. Mutta hän ei tällä kertaa ollut ottanut lukuun tunturikansan kuumaa verta.