Heti alkoi kansan joukosta kuulua napinaa ja useat tunkeutuivat
Haugen ympärille yht'aikaa.
"Anna hänen olla rauhassa", huusivat he. "Mene tiehesi, nimismies!" huudettiin kansanjoukosta.
Muuan kunnon talonpoika, oikein suurikasvuinen mies, meni nimismiehen luo ja tarttui hänen käsivarteensa.
"Mene tiehesi!" huusi hän. "Kaikki jumalattomat saavat olla sinulta rauhassa; mutta hänet, joka varottaa synnistä ja paheista, kehottaen meitä tekemään hyvää, hänet tahdot sinä heittää vankeuteen. Sinä osotat selvästi sallivasi syntiä ja jumalattomuutta ennemmin kuin Jumalan pelkoa."
"Pysy poissa, nimismies! Muuten käymme käsiksi ja heitämme sinut päistikkaa ulos."
Huuto kuului myrskynä.
Nimismies ja hänen apumiehensä jättivät Haugen ja vetäytyivät syrjään, sillä kansa tunkeutui heitä kohden.
Silloin nousi Hauge tuolille seisomaan.
"Kuulkaa ystävät!" huusi hän lempeällä, kuuluvalla äänellään.
"Meidän ei tule tarttua miekkaan puolustamaan itseämme, vaan on meidän kärsivällisesti ja Jumalaan luottaen odotettava, mitä hän sallii vihollistemme tehdä meille. Minun velvollisuuteni on seurata nimismiestä, jos hänellä on esivallan käsky; sillä esivalta on Jumalalta!"