Suuri melu muuttui hiljaisuudeksi. Hauge astui alas ja seurasi nimismiestä hänen taloonsa Sundreen, kenenkään nostamatta kättään tahi sanomatta uhkaavaa sanaa.
Sundressa pantiin hänet vankien huoneeseen.
Tuli seuraava päivä; iltapäivällä oli Sundreen kokoontunut paljon ihmisiä. Useita Haugen ystäviä oli saapunut puhumaan hänen kanssaan, mutta he eivät saaneet nimismieheltä lupaa mennä vankien huoneeseen. Raaka uteliaiden joukko oli myöskin kokoontunut.
Oli sunnuntai; seudun irtain väestö oli kulkusalla huveja etsimässä. Eräässä naapuritalossa piti olla tanssit illemmalla; nyt vietettiin siihen mennessä aikaa töllistelemällä tuota omituista vierasta.
Nimismies tuli ja näki nuo monet ihmiset. Hän kuljeskeli heidän luoksensa, kädet taskussa.
"Nyt täällä kohta pannaan tanssit toimeen", sanoi hän.
Hänen ympärillään olevat naureskelivat.
"Hans Hauge saapi sitten olla soittoniekka", sanoi muuan.
Taasen naureskeltiin.
"Eipä suinkaan", sanoi nimismies. "Siihen hän ei kelpaa; mutta tanssia hänen täytyy seudun ripeimmän tytön kanssa."