Hän uursi tietä itselleen kädet silmien edessä.
"Älkää puhuko minulle! Ei, älkää puhuko minulle!" itki hän. Sitten alkoi hän juosta pitkin katua ja tietä kotia kohti, itkien koko ajan.
Mutta samalla hetkellä kulki iloinen joukkue naapuritalosta nimismiehen taloa kohti.
Soittoniekka viuluineen edellä, iloista nuorisoa, poikia ja tyttöjä hauskassa seurassa perässä.
Naurua, rivoja sanoja ja kirouksia kuului hälinän keskeltä; hurja tanssisävel vyöryi kuin kiihottava aalto kaiken ylitse.
Riennettiin kylän kujaa ylös pihaan päin. Nimismies avasi oven selkoselälleen tupaan, missä Hauge istui.
"Täällä tulee pappi ja seurakunta", nauroi hän.
Ja sisään virtasi hurjistunut kulkue. Nimismies iloisen eukkonsa kanssa etumaisena, soittoniekka ja nuoriso perässä.
"Nyt seuratkoon toisenlainen tanssi", sanoi hän Haugelle, joka seisoi vakavana pöydän ääressä katsellen tätä kaikkea.
"Sinä saat nyt sietää meitä, niinkuin me olemme sinua sietäneet!"