"Niin, jääkää tänne", sanoi vaimo.
* * * * *
Nuo kaksi tyttöä jäivät, ja heidän yksinkertaisen kristinuskon-julistuksensa vaikutuksesta pääsi Nordaunen väki vähitellen sielunrauhaan ja uskoon.
Mutta noiden kahden talossa-olon viimeisenä iltana, kun he olivat sanoneet hyvää yötä ja menneet ylös ullakolle, valvoivat Ole Nordaune ja hänen vaimonsa kauan ja keskustelivat kuiskien kaikesta siitä hyvästä, mitä heidän kauttaan oli taloon tullut, ja miten nyt oli käyvä, kun tytöt lähtivät.
"He voisivat ehkä olla aivan erikoisia Jumalan enkeleitä", sanoi Ole; "ihmettelen, eiköhän heidän ympärillään ole valoa yöllä, kun on pimeä!"
Kari, vaimo, nousi ja meni sukkasillaan ullakonportaita ylös ja lähestyi aivan hiljaa nukkuvia. Ole kädet ristissä odotti vuoteessaan jännittyneenä.
Kari tuli pian hiljaa takaisin miehensä luo.
"Ei", sanoi hän. "Ei heillä ollut sädekehää; mutta he nukkuivat niin
Jumalan siunatusti!"
Ole nyökäytti päätään.
"Niin — heillä on sielunrauha. Voivathan he sittenkin olla enkeleitä."