Kuului kuiskaava rukous Nordaunen tuvassa; sitten oli kaikki hiljaa.
Seuraavana aamuna jatkoivat tytöt matkaansa. Ole ja vaimo Kari seisoivat portailla hyvästiä toivottaen.
"Tervehdä Haugea", huusi Ole heidän peräänsä. "Että nyt on Jumalan rauha tullut tähän taloon, ja viekää kiitos ja Jumalan siunauksen toivotus hänelle, joka opetti meille tien!"
"Sen teemme!" vastasivat tytöt. He olivat jo veräjällä.
"Ja tervetuloa toistekin!"
Sen huusi vaimo.
"Kiitos, jos Jumala suo!" vastasi Randi Hevlen kirkas ääni.
Mutta Ole Nordaune seisoi kauan portailla ja katseli heitä.
"He olivat, kyllä kaksi Jumalan enkeliä", sanoi hän. Sitten hän tähysteli ylös Bukkhammer-tunturille.
"Katsoppas, kuinka valoisaksi on Bukkhammeren tullut!" huudahti hän. "Niin", vastasi vaimo. "On nyt valoisaa joka paikassa!" Kevät oli tullut iloinensa tuntureille ja metsiin. Ja linnut lauloivat, palattuaan pitkien matkojen takaa kotiin tutuille seuduille.