Sisar pudisti päätään.
"Onpa niitä paljonkin", sanoi hän.
Soitto lakkasi. Kristen Gleng nousi ylös, näki nuo molemmat ja seisoi nojautuneena aitaa vastaan.
"Hoi!" huusi hän heihin päin.
Anne Hauge kääntyi ja meni verkalleen loitommaksi vainiolle.
Hans jäi seisomaan ja katsomaan. "Hoi!" huudettiin taaskin.
Sitten Gleng istuutui aidan taakse. Hetkisen kuluttua alkoi kuulua vilkasta tanssisoittoa.
Välähtipä Hans Nielsenin silmissä kuin vihan kipinä. Hän näki karjan seisovan ja kääntävän päitään viulun soittoa kohden; Annekin oli kääntynyt tuolla kauempana vainiolla.
Hans meni kädet selän takana hitaasti soittajaa kohden ja seisahtui varsin lähelle aitaa.
Kristen Gleng ei kohottanut katsettaan. Hän istui viulu leuan alla, pää vinossa ja vasen kyynärpää polveen nojautuneena. Hän soitti silmät ummessa niin että humisi ja raikui. Ruskettuneissa, ahavoituneissa kasvoissa näkyivät soiton vivahdukset; suupielissä näkyi pieni vavahdus aina kun viulun käyrä sattui kieliin.