Johannes Heisholdt kalpeni.
"Tule", sanoi hän, "piiloutukaamme."
Hauge, joka katsoi velvollisuudekseen säilyttää vapautensa mikäli se hänestä riippui, seurasi isäntää, joka riensi latoon, jossa he piiloutuivat heiniin.
Piilopaikastaan saattoivat he hirsien raoista sekä nähdä että kuulla, mitä tulijat tekivät. Pappi ja nimismies astuivat rattailta maahan ja kysyivät heti, missä Hauge on.
Pihalla seisovat vastasivat, että hartauskokous on lopussa ja Hauge on mennyt.
Pappi ja nimismies menivät tupaan. Hetken perästä tulivat he ulos ja seisoivat portailla.
"Missä on Johannes Heisholdt?", kysyi pappi.
Ulkonaolevat katsoivat toisiinsa. Kukaan ei tiennyt mitään.
Mutta Johannes Heisholdt oli niin kalpea Haugen vieressä maatessaan, että sen saattoi aivan huomata. Ja hänen sydämensä sykki niin kuuluvasti, että Hauge kuuli sen.
"Mies-raukkaa sinua", kuiskasi Hauge, "kuinka sinä olet pelkuri! Koetapa minun kättäni ja tunnustele, kuinka minun sydämeni sykkii rauhallisesti."