Kuitenkin saapui hän kesken hartauskokousta ja papin vuoksi uudisti
Hauge kaiken, minkä jo oli sanonut.
Kun Hauge oli lopettanut, nousi pappi ja meni suoraan hänen luokseen, kasvot punaisina vihasta.
"Häpeä sellaiselle sanan saarnaajalle!" huusi hän. Ja samassa sylki hän Haugea suoraan kasvoihin.
Läsnäolijat nousivat, ilmaisten harminsa ja inhonsa äänekkäällä murinalla. Mutta Hauge pyyhki rauhallisesti kasvonsa, kääntyi läsnäolevien puoleen ja sanoi:
"Minusta näyttää, että saamme laulaa virren: 'Poistu henki häijy!'"
Hän selaili rauhallisena virsikirjaansa ja ilmoitti virren numeron. Pappi Braemer kuunteli hetken puristetuin nyrkein ja rypistetyin kulmin. Sitten hän äkkiä kääntyi — ja meni.
Mutta hän oli vannonut kostavansa Haugelle.
Seuraavassa hartauskokouksessa Heisholdtissa tuli juuri kokouksen loputtua ilmoitus, että pappi ja nimismies tulevat juuri pihaan.
Hauge tiesi hyvin, mitä tämä merkitsi, ja kääntyi isännän Johannes
Heisholdtin puoleen.
"Nyt me olemme sekä sinä että minä kysymyksessä", sanoi hän hymyillen.