"Rukous ja työnteko — niistä pitää tulla kansan tunnussana", sanoi hän. Ja siitäpä hän kauan aikaa puhui, kuinka väärin silloin on asia käsitetty, kun monet heränneistä tahtovat kaikki maalliset toimensa jättää ja vain hengellisissä asioissa askarrella.
"Se on aivan samaa kuin panna tuli kuivan padan alle", sanoi hän; "siitä tulee vain kuumuutta eikä mitään ruokaa ja lopuksi turmeltuvat sekä pata että ruoka-aineet. Jumala on luonut meille sekä ruumiin että sielun; sielun tulee hallita ruumista, kuten isännän palvelijaansa; se on kehno isäntä, joka ei pidä hyvää huolta palvelijastaan, jotta hän voi olla hänelle hyödyksi sekä kykenevä ja halukas kaikkeen hyvään työhön."
Hauge oli puhuessaan lämmennyt asiasta ja hän jatkoi nyt, kertoen piirre piirteen jälkeen matkoistaan, ja juuri tästä tärkeästä asiasta sekä monista alkamistaan suunnitelmista maan sekä hengelliseksi että aineelliseksi edistykseksi.
"Kaikkialla, missä huomaan jotakin olevan tehtävissä kansan kohottamiseksi joko jonkun uuden elinkeinon kautta tai vanhaa parantamalla, siellä toimitan kykenevimmät veljet toimeen", sanoi hän. "Siten istutan hyviä puita kaikkialle maahan, niistä on tuleva siemeniä, jotka täyttävät koko Norjan, jotta se kerran kukoistaa kuin Herran puutarha."
Ja Hauge kertoi vielä, kuinka hän Fagerlid-laaksossa pohjoisessa Norjassa, jossa kansa oli kokoontunut häntä kuulemaan, oli hämmästyttänyt heidät lähtemällä katsomaan erästä läheisyydessä olevaa koskea, tutkiakseen voisiko sitä käyttää tehdaslaitokseen, sekä kuinka hän hartauskokouksen sijasta keskellä kirkasta kevätpäivää oli valjastanut hevosen auran eteen ja yhdessä talon isännän kanssa kyntänyt iltaan asti. Vasta sitten oli hän pitänyt hartauskokouksen.
"Heidänhän tuli nähdä", sanoi hän, "etten ole mikään irtolainen tai haaveilija, joka ei tahdo tehdä työtä, vaan rehellinen kristitty, joka kiittää Jumalaa sekä ruumiin että sielun lahjoista."
* * * * *
Hauge oli viipynyt paperitehtaalla kolme päivää ja joka päivä keskustellut niiden monien ystävien kera, jotka tulivat sinne häntä katsomaan ja tervehtimään.
Neljäntenä päivänä lähellä puolenpäivän aikaa, juuri kun Hauge istui keskustelemassa Inger-emännän kanssa suuressa tuvassa, tuli Mikkel-veli kiireesti sisään.
"Laita itsesi johonkin syrjään, Hans", sanoi hän. "Näen nimismiehen tulevan ajaen tännepäin, ja jos oikein arvaan, niin sinua hän juuri etsii."