Collett katsoi kysyvästi poliisimestariin.
"Mikä puolustaja?" kysyi hän Haugeen kääntyen. Haugen silmät katsoivat niin lempeinä.
"Kylläpä asessori sen tietää", vastasi hän.
Collett rypisti kulmiaan.
"En", sanoi hän hieman terävästi. "En tunne puolustajaasi."
Hauge katsoi häneen.
"Sepä oli paha", vastasi hän, "Jumala on puolustajani, herra asessori!" Äänessä oli innostuksen voimaa.
"No, no!" pääsi terävästi Collettin suusta. "Senhän jokainen voi sanoa."
"Eipä", vastasi Hauge. "Sitäpä ei voi jokainen sanoa. Mutta Jumala suokoon, että niin hyvin olisi!"
Taas tuli hiljaisuus. Wulfsberg katsoi alaspäin; Collett istui sanatonna.