"Näyttääkö sinusta ettei asiasi kylliksi edisty?" kysyi hän hetken perästä.
"Näyttää", vastasi Hauge. "Aika tuntuu pitkältä. Meidän ihmisten ei ole helppoa kärsivällisesti sitä kantaa, mitä Jumala antaa." Hän vaikeni. Mutta sitten hän taas puhui ja tällä kertaa oli äänessä suuri suru.
"Pahinta on kaikkien niiden, jotka odottavat minua", sanoi hän. "On niin monta, jotka tarvitsevat pientä apua."
Collett katsoi häneen hyvin pistävästi.
"Sinäkö luulet olevasi ainoa, joka voi julistaa Jumalan sanaa tässä maassa?" sanoi hän.
Hauge pudisti surunvoittoisesti päätään.
"Niin ylpeä en totisesti ole", vastasi hän, "mutta saattaapa tapahtua, että olen yksi niistä harvoista, jotka ymmärtävät puhua yksinkertaisten kansanihmisten kanssa. Minä itse olen yksinkertainen ihminen, vain tavallinen talonpoika; minä tiedän, miten kansan olot ovat, ja he ymmärtävät puhettani."
Collett rypisti kulmiaan.
"Sinä tekisit ehkä enemmän hyötyä, jos pysyisit talonpojan ammatissasi ja jättäisit jumalansanan julistamisen papeille", sanoi hän.
"Niinpä tulisi asian olla", sanoi hän hiljaa. "Mutta valitettavasti on niin monta pappia, jotka eivät julista muuta kuin kuollutta oppia. Senpävuoksi onkin siellä maalla kirkko tyhjä, mutta tanssihuoneet ja huonot paikat ovat ylenmäärin täynnä kevytmielistä nuorisoa."