"Lähdetkö sinäkin ehkä mukaan?" kysyi hän.
Poika oli kauan vaiti, silmäili vanhempaa veljeään ja oli edelleen vaiti.
"En — sitäpä en tee", sanoi hän vihdoin.
Renkipoika hymyili taaskin.
"Sinäpä et tohdi", sanoi hän. "Sinäpä et saa isältäsi lupaa siihen."
Mikkel ei heti vastannut. Hän istui ja tuijotti eteensä.
"Se on synti", sai hän vihdoin hiljaa ja vitkalleen sanoneeksi.
Renkipoika vihelsi ja katseli sormiaan.
"Niinhän pappikin sanoo", vastasi hän.
Ja taas oltiin kauan hiljaa.