Bull puheli puoleksi itsekseen, puoleksi kääntyneenä poliisimestariin päin.
"En voi käsittää, kuinka te voitte puolustautua omantuntonne edessä
—." Hän oli kiihkoissaan.
Poliisimestari seisahtui.
"Minulla on määräykseni, herra oikeusneuvos", vastasi hän hämillään, "minun ei ole helppoa puuttua asiaan."
"Eipä kyllä, mutta te voitte lähettää ilmoituksen", vastasi oikeusneuvos Bull.
"Se on nyt lähinnä toisten tehtävä", vastasi Wulfsberg.
"Tarkoitatteko puolustajaa? Todella, tahdonpa käydä käsiksi häneen tästä." Bull pani virkapukunsa nappia kiinni. "Muutoin tahdon siihen nyt itsekin kajota! Tämä on häpeäksi norjalaiselle oikeudenhoidolle!" Hän kääntyi poliisimestariin ja antoi hänelle kättä.
"Kiitän teitä, Wulfsberg", sanoi hän. "Hyvästi!"
Poliisimestari seurasi häntä portaille.
"Älkää Jumalan tähden luulko, että minä —" hän ei päässyt etemmä, sillä Bull keskeytti: