"En suinkaan; minä tiedän, että te tahdotte auttaa minua muutoksen aikaansaamiseksi", vastasi hän ja astui portaita alas eteiseen, missä tapasi prokuraattori Lumholtzin odottamassa häntä. Poliisimestari seisoi tervehtien ylimmällä portaalla.
"No, herra oikeusneuvos?" sanoi Lumholtz heidän astuessaan portista ulos. "Minkä vaikutuksen saitte päämiehestäni?"
Bull seisahtui.
"Hän on rehellinen ja viaton mies", vastasi Bull, "ja on häpeä, että häntä vainotaan ja pidetään vankeudessa vuosikausia mielipiteittensä vuoksi!"
"Ilahuttavaa kuulla", vastasi prokuraattori Lumholtz.
"Mutta minua vähemmän ilahuttaa kuulla, ettei ole tehty mitään, ei puolustajan eikä hallituksen puolelta, jotta olisi saatu hänelle siedettävät vankeusolot", sanoi oikeusneuvos Bull jotenkin terävästi. "Sehän olisi kumminkin ollut puolustajan ensimäinen velvollisuus."
Prokuraattori Lumholtz punastui.
"Olen aivan äskettäin nimitetty", vastasi hän; "minun täytyy myöntää, että asian laajuus on saanut minut unhottamaan syytetyn terveysolot."
"Se voi kääntää asian nurin, rakas herra prokuraattori", vastasi
Bull. "Mitä hyödyttää teitä voittaa asia kuolleen miehen hyväksi?"
Prokuraattori Lumholtz vaikeni; ääneti kulkivat he edelleen.
Erotessaan ojensi Bull Lumholtzille kätensä.