Kreivi Moltke ojensi kätensä.
"Oh, tuosta uskonnollisesta haaveilijasta", sanoi hän hymyillen.
Oikeusneuvos Bull nyökkäsi.
"Olkoonpa niin", vastasi hän. "Häntä voi kyllä siksi sanoa."
"Olen kuullut miehestä Trondhjemista", sanoi kreivi Moltke. "Hän kuuluu olevan hyväätarkoittava mies; mutta hänen oppinsa on, kuten tiedätte, saanut aikaan joukon lahkoja ja aiheuttanut koko joukon hämminkiä maassa."
Oikeusneuvos Bull nyökkäsi uudelleen.
"Saattaa olla", vastasi hän hitaasti. "Minä puolestani olen nyt, kuten varmaan tiedätte, herra kreivi, kaiken uskonnonpakon vastustaja ja vihaan ihmisten vainoamista heidän vakaumuksensa vuoksi; siispä, jos asia olisi minun vallassani, laskisin huomispäivänä tuon onnettoman ihmisen vapaaksi. Mutta kuitenkin kaikitenkin — vaikkapa hallitus katsoisikin tarpeelliseksi pitää hänet säilössä — sillä ei ole kumminkaan ei oikeudellista eikä siveellistä oikeutta riistää häneltä henkeä ja elämää yksinäisessä vankeudessa mitä epäedullisimmissa oloissa."
Kreivi Moltke katseli hiukan hämmästyneenä oikeusneuvosta, joka puhui kovemmalla äänellä kuin hänellä oli tapana.
"Olette liikutettu, herra oikeusneuvos", sanoi hän hymyillen.
"Niin olenkin, herra kreivi", vastasi oikeusneuvos Bull, "ja liikutetuksi tulisitte tekin, jos voisin saada teidät käymään tämän murtuneen miehen luona hänen vankilassaan. En käytä mielelläni sanaa 'raakalaisuus', herra kreivi; tahtoisin mielelläni sen sanan pyyhityksi nykyaikaisen oikeudenkäyttömme sanakirjasta."