"Kuten jo kaikki tiedämme", sanoi hän hiljaa ja vilkasi ympärilleen, "on sota edellisenä vuonna ehkäissyt kaikki elinkeinomme siihen määrään, että sitä täytyy sanoa arveluttavaksi, ja kuten ehken tiedätte, on viljan puute suolan puutteen ohella pahin. Nyt on, kuten tunnettua, Hauge erinomaisen käytännöllinen mies, joka on pannut monta liikeyritystä tässä maassa toimeen ja erittäinkin tiedän hänen ottaneen tutkimuksensa esineeksi suolakeittimön Vallössa ja muuallakin. Olemme usein puhelleet tästä. On yleensä ihmeellistä, millainen äly ja kyky tällä uskonnollisella miehellä on kaikkeen, mikä voi hyödyttää maan taloudellista edistymistä; minusta näyttää tämä hengellisen ja aineellisen yhtymä melkein ihanteelliselta. Se lähenee minun käsitykseni mukaan todellista kristillisyyttä."
"Varmaan." Poliisimestari nyökkäsi leikitellen nuuskarasiallaan.
"No hyvä!" — jatkoi Bull. — "Mitä sanotte, jos tämä mies asetettaisiin hallituksen käytettäväksi suolakeittimöiden aikaansaamista varten pitkin rannikkoa, jotenka pelastuisimme hädästä ja saisimme oman avun vastaisia aikoja varten? Ettekö luulisi hallituskunnan tahtovan halulla tarttua tilaisuuteen, kun siitä saattaa olla silmiinpistävä etu? Ja ettekö luule, että Hänen Majesteettinsa ilolla suostuisi siihen?"
Bull katseli suurin loistavin silmin yhä poliisimestaria.
Tämä katsoi alas kuin miettien.
"Tuuma on oivallinen", vastasi hän vihdoin, "ja minä luulen, kuten tekin, että hallituskunta kyllä suostuu siihen sitäkin suuremmalla syyllä, kun sillä nyt varmaan on myötätuntoa miestä kohtaan; mutta kumminkin tuottaa se jonkun verran vaikeuksia."
"Mitä vaikeuksia?" Bull kysyi melkein kärsimättömänä.
Poliisimestari vilkasi ylös.
"Täytyy kai asettaa tuntuva takaus?" sanoi hän hitaasti. Hän heitteli nuuskarasiaa sormiensa välissä.
"Kuinka suuri?"