Hauge lähtikin heti matkaan, saapui Kristianiaan lokakuun 2 p:nä 1809 ja esiintyi tutkijakunnan edessä saman kuun 11 p:nä.
Tutkijakunnan esimies, asessori Collett, ei puhunut sanaakaan Haugen vapauttamisesta; kuulustelu kävi tavalliseen tapaansa kaikkien muodollisuuksien mukaan. Mutta kun istunto oli loppunut ja Hauge puolustajansa kera aikoi poistua, koputti asessori nuijallaan pöytään ja antoi läsnäolevalle vartijalle viittauksen.
"Vielä on yksi asia jälellä", sanoi hän. "Minä vaadin tutkijakunnan nimessä jyrkästi, että Hans Nielsen Hauge tästedes säilytetään vangittuna, kunnes tuomio hänen asiassaan on langennut."
Kaikki olivat vaiti.
Hauge kääntyi Collettiin päin astuen lähemmä.
"Minä olen, kuten asessorikin kyllä tietää, vapautettu takausta vastaan ja minulle on uskottu kuninkaallisen majesteetin asioita tehtäväksi maassa", sanoi hän sävyisällä tavallaan. "Suolakeittimöt, jotka olen järjestänyt toimeen, eivät voi tulla toimeen ilman minun valvontaani. Pyydän sentähden saada olla vapaana."
Collett yskäsi kuivasti.
"Sellainen pyyntö on vastoin kuninkaan tahtoa, eikä siihen voida myöntyä", vastasi hän. "Tämän vuoden toukokuun 5 p:nä annetun kuninkaallisen käskykirjeen mukaan on kuninkaan tahto, että sinun on oltava vangittuna, kunnes asiasi on ratkaistu."
Hauge vaihtoi silmäyksen puolustajansa kanssa. Mutta ennenkuin tämä ehti puhua, oli hän jo tehnyt päätöksensä. Surumielinen, syvä katse oli tullut hänen silmiinsä.
"Jos tämä on hänen kuninkaallisen majesteettinsa armollisin tahto ja toivomus", sanoi hän, "silloin on minun toteltava."