Hän kääntyi enempää puhumatta ja kulki ovelle päin, puolustajansa seuraamana. Poliisin saattamana meni hän sitten suoraan raatihuoneeseen, jossa hänet pantiin entiseen koppiinsa.
Mutta kun asessori Collett samana päivänä jätti oikeussalin, kohtasi hän eteisessä oikeusneuvos Bullin.
Tuo suuri mies voimakkaine, suuripiirteisine kasvoineen ja tulisine silmineen oli kuohuksissa.
"Olen kuullut", sanoi hän, "että te olette vanginneet Haugen uudelleen — huolimatta minun antamastani riittävästä takauksesta ja hallituskunnan määräyksestä."
Collettin silmät kiilsivät vihastuksesta.
"Kyllä", vastasi hän. "Hänen majesteettinsa määräyksestä toukokuun 5 päivältä tänä vuonna."
"Tuo viaton mies! Tuo mies, joka, huolimatta vuosikausien pahoinpitelystä, uhrautuu maansa puolesta, kun se on hädässä." Bullin ääni tuli teräväksi ja hänen silmänsä säkenöivät. "Silloin minun on sanottava eräs asia teille, herra asessori. Teiltä puuttuu tuo ylevä hienotuntoisuus, jota vaaditaan korkeammassa asemassa olevalta tuomarilta. Se, mitä tässä olen kuullut, on raakaa, kiittämätöntä ja sivistyneelle kansakunnalle valistuneella yhdeksännellätoista vuosisadallamme sopimatonta."
Hän kääntyi ja meni enempää sanomatta, jättäen hölmistyneen asessorin, joka ei ollut odottanut sellaista tuolta muuten niin rakastettavalta ja hienotunteiselta mieheltä.
* * * * *
Haugen uudistunut vankeus joudutti nopeasti hänen jo suuresti heikontuneen terveytensä sortumista, johon lisäksi koskivat kuolemantapaukset hänen perheensä keskuudessa. Niinpä kuoli vuoden 1810 alussa hänen lankonsa ja uskollinen työtoverinsa, kauppamies Loose, ja seuraavan vuoden alussa sai hän isältään tiedon, että hänen äitinsä oli kuollut lyhyen sairauden perästä, joka alkoi jouluaattona ja päättyi tammikuun 3 päivänä 1811.