"Kuka on ne sitten herättänyt?" kysyi hän.
"Jumala on sen tehnyt, poikaseni." Hän katsoi tähän kalpeana, onnellisesti hymyillen.
"Hm." Poika ajatteli.
"Missä niiden vuode on tähän asti ollut?" kysyi hän jälleen.
Hauge hymyili.
"Lumessa. Jumala on levittänyt lumipeitteen niiden yli. Siellä ovat ne nukkuneet koko talven."
"Hm." Poika ajatteli taas.
"Tulemmeko mekin nukkumaan koko talven sitten?" kysyi hän. Sinisilmät katsoivat suurina isää.
Ihmeellinen, surumielinen piirre levisi Haugen laihoille kasvoille.
"Kyllä, lapseni — sen tulemme tekemään. Kerran, kun kuolemme. Jumala levittää lumivaipan meidänkin ylitsemme. Ja sitten me nukumme."