Hän nyökäytti päätään. Hans Hauge tarttui hattuunsa.
"Monet kiitokset pastorille", sanoi hän.
"Eipä kestä kiittää." Kappalainen puristi kättä, esipappi Seeberg samoin. Sitten ajoi Hans Nielsen verkalleen ulos pappilan portista ja sulki varovasti portin.
"Aivan niin", jatkoi nyt kappalainen, "mutta sanoohan Kristus itse vuorisaarnassaan ettei kukaan tule taivaan valtakuntaan, ellei hän täytä jokaista lain kirjainta — item —"
"Seeberg!" huusi esipapin rouva, joka seisoi portailla. — "Ruoka on valmista. Eikö herra kappalainenkin haluaisi tänään syödä kanssamme; meillä on pieni lampaan paisti ja tuoreita kurkkuja!"
"Kiitos — kunnioittava kiitos!" vastasi kappalainen. Molemmat papit ottivat piiput suustaan ja astuivat sisälle.
"Item", jatkoi Hammer portailla — "item näyttää olevan terveen järjen mukaista, että —"
"Järkemme on luonnostaan sumentunut", keskeytti esipappi Seeberg; "ainoastaan se valo, minkä me sanasta saamme — —" nyt ovi sulkeutui heidän jälessään.
Ja pappilan kullanpunertava kukko marssi, kanat ympärillään, vakavana portaitten ohitse, löysi jyvän ja kutsui kotkottain kanat ympärilleen. Sitten se lauloi.
Lampaan paistin ääressä siirtyi keskustelu siihen oliko Kingon virsikirjaa pidettävä evankeelista virsikirjaa parempana.