Fredrikstadin ehkä yksinkertaisimmassa ruokatarjoilussa istui hiljainen mies syömässä.
Hän söi yksinkertaisinta ruokaa, veteen keitettyä puuroa ja kuorittua maitoa.
Mies oli rouva Krusen palvelija, Hans Nielsen Hauge.
Hän oli ryhtynyt palvelukseen omassa muassaan ja olipa hänen useinkin vaikeata tulla ravituksi, kun hän ei siihen aikaan saanut kotoaan mitään.
Tähän ravintolaan tapasi kokoontua useita niistä alhaisoon kuuluvista ihmisistä, joiden kanssa Hauge seurusteli. Palvelusväkeä, linnoitusväkeä ja toisinaan kaikenlaisia kulkureita.
Siellä tuli useinkin puhetta Haugesta ja hänen "pyhyydestään"; saipa hän toisinaan kuulla härnäilyä ja pilkkaa, samoin näki hän siellä myös raakaa käytöstä ja sai kuulla jumalatonta puhetta.
Kun hän ei koskaan vetäytynyt sanomasta suoraan ajatustansa, sai hän monta vihamiestä, mutta oli myöskin joitakuita, jotka puolustivat häntä ja olivat hänen kanssaan yksimielisiä, vaikka eivät, kuten hän, lukeneet Jumalan sanaa eivätkä syvemmin harrastaneet hengellisiä asioita.
Haugen hengellisessä elämässä tapahtui näinä kuukausina suuri taistelu.
Hänen luonteensa, heräävine aisteineen, ja hänen suuri tiedonhalunsa olivat omansa vetämään hänet moneen sellaiseen asiaan, jotka hän tiesi vääriksi.
Ihmisten kanssa puheleminen tuotti hänelle elämän iloa; kaikkein vaikeimmalta tuntui hänestä yksinäisyys. Usein kun hän välttyäkseen kuulemasta kumppaniensa keveitä keskusteluja, meni kotiin omaan huoneeseensa, täytyi hänen pitkät hetket taistella mielikuvituksensa kanssa saadakseen maailmalliset viettelevät kuvat pois mielestään.