Kaikki ryyppäsivät, paitsi Hans Nielsen.
"Juo nyt, jos tahdot olla mies", sanoi John Glende.
Hans Nielsen tunsi itsensä sekavaksi ja omituiseksi.
"Voinhan silti olla mies", vastasi hän ja työnsi pullon luotaan.
"Juo nyt, pyhä Hans", ivaili Lasse Tater. "Kestäthän sen kuin mekin."
Hans Nielsen myöntyi ja ryyppäsi vielä.
"Tämän ainoan kerran", sanoi hän. Ja hän tunsi taas omituisen kiehtovan palon rinnassaan. Hänessä tuntui pistos siitä, että hän nyt oli huonolla tiellä; hän tahtoi nousta, mutta se tuntui raskaalta ja hän jäi istumaan. Hän ajatteli Jumalan sanaa, mutta ei saanut siitä tukea; kaikki vilkahti ohitse kuin unessa.
Silloinpa lauleli Lasse Tater, neitosen istuessa avoimella ovella ja kuunnellessa:
"Sä kuule, tytön tyyppy, on Fiina nimesi; sä tule, ota ryyppy, niin olen omasi!"
Hän katseli tyttöä.