Hänen ympärillään rähistiin.
"Etkö sietänytkään puuronappulaa!" kysäsi Lasse Tater. "Et sinä sitten kelpaakaan papiksi!"
Mutta tyttö sai hänet ovelle.
"No, mene nyt", sanoi hän pehmeällä äänellään.
Hans Nielsen sai hatun päähänsä.
"Voi, miten hirveä synti!" sanoi hän; hoiperteli takaisin pöydän luo ja seisoi Lasse Taterin edessä.
"Voi, sellainen synti!" sanoi hän taaskin. "Sellainen helvettiin viepä synti!"
Sitten hän hoiperrellen kääntyi ja lähti.
Toiset katselivat hänen jälkeensä tirskuen, kasvot punaisina ja silmät verestävinä.
"Tuossa nyt meni se pyhä Hans!" naureskelivat he.