Hän kohotti raskasta päätään ja hymyili.
"Täällä joku jossakin itkee", vastasi hän.
Ja kyyneleet vuotivat edelleenkin.
Ja sitten hän taas sanoi:
"Hans Nielsen vaan hiukan itkee."
Toiset nauroivat raakaa, puolihumalaisen naurua.
"Luehan nyt sinä Hans!" huudahti John Glende.
Sitten saapui tyttö, Ingeborg, hän käänteli Haugea, joka istui pää käsien nojassa.
"Mene nyt kotiin!" sanoi hän.
Hän katsoi tyttöön, ei sanonut sanaakaan, mutta nousi horjuen.