Kernaasti Kerskoiseni,
Hyvä sulhainen suloinen!
Miten miettinöön Isäni?
Sano sana vanha vaari,
Elä epäile emäni,
Eläkä eno emäni!
PIRJO.
Ei minun elossa ollen,
Sinun silmäni näössä,
Minä laske miehelään;
Lasta niillen laitumillen,
Pahoillen rekipajuillen,
Likasillen liisteillen,
Kerskon pojan puolisoksi.
Kovin komia näöltä,
Kehno Kersko on tavoilta.
LEMMES.
Ole vaiti vanha portto,
Pijä suusi suuri konna.
Tuossa on ite isäsä;
Vaikka vallan antanunna,
Ollut alti allakynsin,
Niin on oman tyttäresä
Iho ihtoinen isäntä.
HÖLMÖNEN.
Kuin on kerran tunto tullut,
Pitkän piinani lopetan,
Haureuvestani havahan:
Enkä ota ollenkaan
Muilta tässä muistutusta.
Tyyvyn työhön tyttäreni
Annan avulla Jumalan,
Valloin vanhan Väinämöisen,
Hänen häitä piettyväni,
Kerskon pojan puolisoksi.
Tehköön Pirjo piijantöitä
Pojan poikessa ololla.
Konsa joutuupi kotiisa,
Annan ehtiä emännän.
Piemmä Pirjoa kurissa
Tahikka talosta poisi,
Jos on mieli mierontiellen,
Josta korjaisin kotiimme.
Ajan työllen tyttäresä
Tekemään talontekoja.
KERSKO.
Kiitos ikuinen Isällen!
Emänenollen enemmän;
Toimen, totuuven ukollen!
Jos tahot taloomme tulla,
Kilvoin kiitämmä sinua;
Sullen valta vanhempamme.