Mutta kun olen astumaisillani metsästä avoimelle kentälle huvilan edessä, pysähdyn minä äkkiä ja jään seisomaan nukkuvien puiden varjoon.
Hiljaisin askelin yksinäinen mies hiipii ympäri huvilaa. Selvästi en saata häntä nähdä, sillä rakennuksen varjo vangitsee hänet hämäräänsä.
Sitte hän astuu varjosta ja hiipii portaiden luo. Hänen ruumistaan verhoo väljä, omituiseen vieraaseen kuosiin kudottu viitta. Hän seisahtuu ja katsoo ylös kohti ikkunoita, joita köynnösruusut kiemurrellen ympäröivät.
Ken on tuo omituinen äänetön öinen kulkuri? Lieneekö ryöstöretkellä kuljeksiva varas?
Huvilassa nukkuu kaksi nuorta ihmistä, mies ja vaimo. Tuo nuori mies on seudun synnynnäisiä. Vuosikausia hän oleskeli suurissa, kuumissa kaupungeissa poissa isänmaastaan. Ja kun hän palasi takasin ei hän enää ollut yksin. Hänen rinnallaan kulki kaunis, säteilevä nuori nainen, joka puhui vierasta, kummasti sointuvaa kieltä. He näyttivät niin onnellisilta, päivä ikäänkuin säteili heidän otsallaan. Ja mies vei sen nuoren naisen siihen valkeaan huvilaan.
Mutta tuo omituinen mies, joka portaiden edessä yössä seisoo — mitä miettii hän?
Kuutamo kietoo hänet hopeanvalkeaan harsoonsa, mutta hänen kasvojaan minä en näe: miltei selin hän minuun seisoo, seinään tuijottaen, missä köynnösruusut kiemurtelevat, köynnösruusut, jotka suurina, punssina kukkina ovat palaneet, kukkina, jotka suviauringon paisteessa veripisarain tavoin valkosta seinää vasten hohtivat, mutta nyt ovat kuihtuneet.
Äkkiä mies kääntyy minua kohden, ja kuutamo valasee hänen kasvonsa. Kalmankalpeina ne kuun kylmässä valossa loistavat. Muukalainen tuo mies on: en ole koskaan ennen häntä nähnyt, hän ei ole seudun synnynnäisiä. Hän ei ole toisten tavoin puettu — kaukaisesta, merten takaisesta maasta hän on tullut, tuo kalpea muukalainen, joka valkeaan huvilaan siinä tuijottaa.
Äänettöminä yön hetket tykkivät ohi. Kuu, uuttera öinen kehrääjä, kutoo hopeanvalkeita harsojaan. Haudan hiljainen on yö.
Äkkiä tuo outo mies heittäytyy polvilleen. Hän kumartuu alas ja suutelee jokaista porrasta — yksitellen. Hattu valahtaa hänen päästään, ja sysimustat kutrit aaltoilevat esiin yli hänen olkapäittensä.