Joulun ajan kirkkoherra aina viettää Inarissa, jossa hän sitäpaitsi käy helmikuussa ja Pääsiäisen aikana. Paikkakunnalla hän silloin viipyy jonkun viikon, pitäen rippikoulua, useita jumalanpalveluksia ja kuulustellen uskonnollisissa asioissa kansaa, jota on koolla koko papin siellä oloajan. Kesämatkoja kirkkoherra kyllä ei ole velvollinen tekemään Inariin, mutta olen keskimäärin käynyt siellä joka toinen kesä. Sillä välin kirkkoherra asuu Utsjoella, joka on hänen vakinainen olopaikkansa. Pitkien matkojen vuoksi ei kansa kumminkaan edes talvisaikoina yleisesti kokoonnu kirkolle joka sunnuntai. On sentähden vanhastaan ollut tapana kuuluuttaa varsinaisia kirkkopäiviä tahi kokouksia talvella noin joka toiseksi tahi kolmanneksi sunnuntaiksi, kesäisin, kun lappalaiset ovat kalastuksillaan, vaan harvoin. Näihin tilaisuuksiin lappalaiset saapuvat lukuisasti. Jokainen tietää silloin tapaavansa toisiakin kirkolla ja siten saavansa siellä kaikellaiset asiansa ajetuksi. Silloin vaihtavat kalastaja- ja porolappalaiset tuotteitaan, silloin pestataan palvelioita ja saadaan tietoja karanneista poroista, joten omistaja taas voi päästä niiden perille. Kirkon ympäristöä näistä syistä sanotaan markkinapaikaksi Utsjoellakin, vaikka varsinaisia markkinoita siellä ei pidetä. Kulmasaarnoja on silloin tällöin pidetty Utsjoen Nuorkamissa ja Outakoskella, sekä Inarin Kyrön ja Patsjoen kylissä.

Niinkuin Inarissa, tutkitaan myös Utsjoellakin kirkonkokousten aikana sekä lasten että vanhempain lukutaitoa ja uskonnonkäsitystä, ja annetaan heille tarpeellisia selityksiä. Katkismussaarnoja pidetään, jos ilma on lauhkea, sunnuntaisin kirkossa, mutta muussa tapauksessa sakaristossa lukukinkerien aikana, jota usein kestää monta päivää.

Vanhan tavan mukaan ja Lapin etuoikeuksien nojalla pidetään rukouspäiväsaarnoja joko lauvantaisin tahi maanantaisin, niin että siten 4 rukouspäivä-saarnaa tulee pidetyksi sekä Utsjoella että Inarissa, kansalle paraiten sopivalla ajalla.

Kaikki kirkolliset toimitukset Utsjoella ovat, sittenkun keisarillinen asetus lokakuun 18 p:ltä 1824 julistettiin, Utsjoella suoritetut lapinkielellä, paitsi jumalanpalvelusta, joka suoritetaan vuorotellen lapiksi ja suomeksi. Lappalaiset ovat siitä erittäin hyvillään ja pitävät sitä parempana kuin entistä järjestystä, jolloin kaikki toimitettiin tulkin avulla, sillä Utsjoen seurakunnassa harvat oikein ymmärtävät muuta kieltä kuin lappia.

Utsjoen seurakunnassa on valitettavasti muutamia, jotka eivät osaa puhtaasti ulkoa muuta kuin Lutherin katkismuksen, Athanasiuksen uskontunnustuksen ja joko kokonaan tai osaksi huoneentaulun, mutta on niitäkin, etenkin nuorissa, jotka puhtaasti lukevat ulkoa Svibeliuksen tai Gezeliuksen kysymykset ja Pontoppidanin tanskalaisen katkismuksen. Lapiksi heille esitettyihin kysymyksiin he vastaavat paremmin kuin voisi odottaa ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä sitä kieltä, jota lukevat, vaan joille kaikki on suullisesti selitettävä.

Inarissa ei ole sitä miestä eikä naista, joka ei osaisi puhtaasti ulkoa koko pitkää katkismusta. He kykenevät myöskin vastaamaan heille esitettyihin kysymyksiin kristinuskosta ja puhtaasti he yleensä lukevat kirjaa. Utsjokelaisten lukutaito, jotka tässä suhteessa aina ovat pysyneet alemmalla kannalla, on, sittenkun he ovat saaneet käyttää Kristianiassa ja Turussa painettuja lapinkielisiä kirjoja, uskomattomassa määrässä parantunut myöskin mitä suomenkieleen tulee, ja nuorissa ei ole enään kuin ani harva, joka ei osaa jotensakin puhtaasti lukea lapinkieltä. Nämä lapinkieliset kirjat ovat virittäneet heissä lukuhalua, ja monet, jotka helposti ovat oppineet lukemaan lappia, ovat sittemmin, kun heitä on vaadittu lukemaan suomea, paljon nopeammin ja suuremmalla menestyksellä edistyneet, kuin ne, jotka suorastaan ovat alkaneet lukea suomea. On kuitenkin semmoisiakin, jotka lukevat jotensakin puhtaasti lappia, mutta joiden on vaikea taivuttaa kielensä suomenkielen oikeaan ääntämiseen, jos eivät laisinkaan ymmärrä suomea.

Utsjoella kansa on siveellistä ja esiintyy hiljaisena, paitsi humalassa ja suutuksissa ollessaan. Mutta silloinkin se helposti alistuu virkamiehen neuvoihin, jos tämä on heille mieluinen ja nauttii heidän luottamustansa, sillä lappalaisilla on erityinen rakkaus esivaltaan, ja virkamiehiä pidetään sen edustajina. Varkaus ja salavuoteus ovat täällä melkein tuntemattomat. Joskus ilmaantuu eripuraisuus aviopuolisojen kesken, joka saattaa yltyä siksikin, että mies kurittaa vaimoansa. Tälle eripuraisuudelle on kuitenkin usein luonnollinen syy, sillä avioliittoa ei yleensä rakenneta mieltymyksen vaan rikkauden pohjalle; ja jos siten 60 vuotias ukko saa vaimokseen 20 vuotiaan tytön, riittää jo sekin että vaimo puhuttelee nuorta miestä epäilyksen synnyttämiseksi miehessä. Toinenkin ikävä tapa, josta lappalaiset eivät tahdo luopua, on se, että lapset harvoin saavat valita itselleen puolison, vaan on tässä suurin vaikutus vanhemmilla ja sukulaisilla, ja kihlaus tuskin koskaan tapahtuu raittiina ollessa. Älköön nuori mies ikinä ajatelkokaan lähteä kihlaamaan tuomatta mukanaan viinaa, ja jos se ennen aikojaan loppuu, on hänellä rukkaset tiettyinä. Ellei ole viinaa omassa pitäjässä, täytyy hänen usein lähteä sitä tuomaan 20 — 30 penikulman päästä. Vieläkin turmiollisempi on vanhempien paha tapa viivytellä kosijaa useita vuosia hyvillä lupauksilla, kun hänen sillä aikaa täytyy kestittää heitä, joten saattavat hänen taloutensa rappiolle.

Inarilaiset ovat siveellisyydessä ja jumalanpelvossa kaikkia naapureitansa edellä. Pyhää he viettävät suurella hartaudella. Silloin ei suoriteta mitään työtä, eikä matkustellakaan. Varhain aamulla ruvetaan lukemaan ja lapsia opettamaan. Kello 10:nen ajoissa, sittenkun siivoton ja köyhyyttä ilmaiseva kota on puhdistettu, perheenisäntä asettuu seinäaukon eteen ja virittää virren, jonka jälkeen hän pitää rukouksen, lukee väellensä synnintunnustuksen, päivän evankeliumin ja päivän saarnan, jos hänellä on saarnakirja. Kun tämä on suoritettu, noutaa hän jotakin syötävää köyhästä ruoka-aitastaan, jossa hänellä yleensä harvoin on muuta kuin kuivattua kalaa — sillä sunnuntaisin hän talvisaikana ei koe jään alle asettamiansa verkkoja eikä silloin kalasta kesälläkään. Kun on ruokailtu, hän joko opettaa lapsia tai lukee ja laulaa kunnes tulee iltarukouksen aika. Kun pappi käy paikkakunnalla, lähtevät he harvoin kirkolta ennen häntä, vaan pysyvät siellä vaikkapa pari viikkoakin jos eväitä riittää. Kun pappi on heidän luonaan, ovat he sangen tyytyväiset, ja hänen poislähtiessään he mielellään, hänen jo istuessaan pulkassaan, jäähyväisiksi laulavat jonkun virren. Jos milloinkaan, niin silloin nämä köyhät ihmiset ovat heltyneitä. Jos silloin laiminlöisi jäähyväisten sanomisen jokaiselle erikseen, niin oltaisiin siitä varsin pahoillaan.

Sittenkun Keisarillisen Majesteetin käskynhaltijat ovat edesvastuun uhalla vaatineet ruununpalvelijoita saattamaan syytteeseen ne, joita tavataan salakapakoimisessa, on jokunen tullut semmoisesta elinkeinosta sakotetuksi; ja siitä on ollut seurauksena, että se on melkein lakannut. Mutta kun huomattiin, että niitä, jotka toivat viinaa Lappiin ja sitä möivät puolentuopin tai suuremmissa astioissa, ei sakotettu, on sellainen myyntitapa ruvennut kukoistamaan. Ei se kumminkaan ole päässyt yhtä turmiolliseksi kuin edellämainittu salakapakoiminen, vaikka se kyllä näyttää vähitellen vievän samoihin tuloksiin.

* * * * *