3. Lappalaiset, jotka asuvat Kuolanlahden länsipuolella, osaksi merenrannalla, osaksi myös Tuloman vesijakson alueella. Tuloman lappalaisia on kaksi ryhmää, Nuottijärven-lappalaiset ja Suniel-lappalaiset, yhteensä noin 60 perhettä.
Kaikki ovat kastetut Kreikkalaiseen uskoon, mutta lukea ei osaa yksikään. Joka kylässä on kirkontapainen, mutta varsin kurja rakennus, ja monessa ei vuosikausiin pidetä jumalanpalvelusta.
Venäjänkin lappalaiset kutsuvat itseään Saameiksi tai Saamekansaksi, ja maatansa Saamemaaksi. Venäläistä nimeään "Lopar" en kuullut lappalaisten koskaan käyttävän, vaikka kyllä muutoin heidän kielessä löytyy lukemattomia venäläisiä sanoja. Imandran lappalaisten puku on varsin Inarilappalaisten puvun kaltainen, milloin eivät käytä venäläistä pukua. Naisten päähineet ovat enimmäkseen venäläisiä. Sitä vastoin ovat jalkineet kummallakin sukupuolella lappalaiset ja Inarilaisten jalkineiden kaltaiset. Tervehdystapakin on sama kuin Inarissa. Yhden erotuksen huomasin kumminkin. Kun inarilaiset pitkän eron jälkeen tapaavat jonkun sukulaisen tai tuttavan, syleilevät he toisiansa lausuessaan tervehdyssanan "puorest", ja koskettavat poskellaan toisen poskea. Imandran lappalaiset sitä vastoin työntävät nenänpäät yhteen.
Imandran lappalaiset ovat ainoat Lapin asukkaat, jotka vielä tuntuvassa määrässä harjoittavat majavanpyyntiä. Saalis on joskus runsaskin. Paitsi arvokasta nahkaa saadaan siitä myös majavanhaustaa, joka on hyvin kallishintaista. Mutta majavanpyynti on jo muuttunut täydelliseksi hävityssodaksi. Tapetaan säälimättä sekä tiineitä naaraksia että poikasiakin.
Säälimättömästi kohtelevat nämä lappalaiset yleensä eläimiä. Kun tulevat johonkin, jossa viinaa on saatavana, täytyy onnettomien porojen usein seisoa vuorokausia ilman ruokaa. Matkoilla he ajavat paljon kovemmin kuin muut lappalaiset. Koiraansakin kohtelevat he varsin tylysti. Sutta kohtaan ovat he erittäin julmia. Kun se tavataan elävänä raudoissa, kidutetaan sitä julmasti, koska sitä pidetään kylän jonkun poron, tappajana. Erään kerran oli susi ensin kahlehdittu niin, ettei se voinut käyttää hampaitaan, ripustettiin sitten takajaloista puuhun ja nyljettiin elävältä sekä kidutettiin vielä sittenkin monella tavalla, kunnes se vihdoin heitti henkensä.
Täällä sanotaan lappalaisten vielä palvelevan seitoja, jota kumminkaan en sattunut näkemään, ja noituuttakin harjoitetaan. Rasnjargassa Imandran rannalla tapasin poppamiehen, joka nautti suurta arvoa tietäjänä. Hänen luonaan käydään läheltä ja kaukaa, jopa Suomestakin. Joku vuosi sitten oli hänen luokseen saapunut eräs Jurvanen Pudasjärveltä ja eräs Körkö-niminen mies Rovaniemeltä. Poppamies oli "langennut loveen" (tainnoksiin) ja herättyänsä vastannut Jurvaselle, joka haki apua vaimolleen: "Vaimosi on loukannut itsensä heinänkorjuussa, lähde kotiin, siellä tapaat hänet terveenä"; Körkölle taas, joka poti kaatumatautia, sanoi hän: "Sairautesi ei ole satunnainen, eikä sitä sentähden voida parantaa."
Jotensakin samaan aikaan tuli hänen luokseen Liperistä mies, joka haki apua, koska hän ja hänen talonväkensä olivat useita vuosia olleet sairaalloisia. Siihen hän sai vastauksen: "Sairaalloisuus talossasi tulee siitä, että kaivoosi on viskattu ihmisluita. Kaiva uusi kaivo toiseen paikkaan, niin tulette terveiksi."
Tämä muka yliluonnollisella kyvyllä varustettu mies oli yksi kyyditsijöistäni. Hänen kumppaneiltaan sain kuulla hänen maineestaan. Aluksi hän kielsi omaavansa moisia ominaisuuksia ja kielsi voivansa sairaita parantaa, mutta myönsi vihdoin, kun toiset yhä pysyivät väitteissään. Kysyttyäni, tahtoiko hän opettaa taitoansa minulle, selitti hän ettei hänen ennustuskykynsä riippunut mistään taidosta vaan luonnollisesta taipumuksesta.
Siitä, mitä tässä olen kertonut, huomaa että täkäläisten lappalaisten valistus on varsin alhainen. En tavannut yhtäkään, joka osasi lukea. Mitään yhteistä jumalanpalvelusta kodeissa heillä ei ole, kuten Suomen, Ruijan ja Ruotsin lappalaisilla. Eivätkä he yleistäkään jumalanpalvelusta harrasta, harvoin sinne saapuvatkaan. Syynä siihen ei ole yksistään puuttuva uskonnollisuus eikä tietämättömyys, vaan muutkin asianhaarat sen vaikuttavat. Osaksi pelkäävät he semmoisissa tilaisuuksissa joutuvansa itsekkäiden naapurien petkutettaviksi, sillä nämät koettavat viinalla ja petoksella houkutella heiltä heidän tavaroitansa ja pieniä rahasäästöjänsä, osaksi, ja sepä pahin kaikesta, heillä ei ole mitään halua tavata pappiansa. Sillä papit, samoinkuin siviilivirkamiehetkään, eivät nauti kansan luottamusta ja kunnioitusta. Virkamiehillä kyllä onkin niukat palkat, jonka tähden ne ovat riippuvaisia antimista, jotka nähtävästi jo ovat käyneet velvollisuudeksi, ja ovat kansassa herättäneet katkeruutta ja alentaneet virkamiesten arvoa. Papeilla taas ei ole mitään vakinaista palkkaa. He ovat siis riippuvaisia seurakuntalaisten anteliaisuudesta ja toimituksista saaduista tuloista. Olin kerran saapuvilla ristiäisissä, ei lappalaisen vaan venäläisen luona. Pappi oli humalassa, ja toimituksen kestäessä hän useampaan kertaan riiteli kummien kanssa siitä paljonko hän saa vaivastaan. Täällä onkin on papin toimeentulo siksi huolestuttava, että hän paikottain on pakotettu päiväläisenä tekemään työtä talonpoikien luona. Myöskin saa hän tuloja siitä, että hän rahasta päästää paastoamis-velvollisuudesta. Lisäksi täkäläiset virkamiehet ja papit ovat kaikkea tieteellistä sivistystä vailla ja juoppoja, joten ei ole ihmeteltävä, etteivät he nauti kansan kunnioitusta. Eräässä Vienanmeren kylässä kävi pappi luonani pyytämässä viinaa. Pyysin isäntää minun puolestani antamaan sitä hänelle. Sen lisäksi isäntä häntä omastakin puolestaan kestitti, ja seurauksena oli, että pappi juopui ja kävi hävyttömäksi, jonka vuoksi isäntä hänet ajoi porstuaan. Siellä hän sitten lojui kaikkien nähtävänä, kunnes hänet pyynnöstäni saatettiin kotiin.
Saavuin vihdoin Kuolaan. Oli tavattoman kuuma sää; lämpömittari näytti +32. Minulla oli onni päästä asumaan kaupungin ainoan kauppamiehen Aleksej Ivanovitsch Popoffin luo, joka kohteli minua sangen ystävällisesti.