— Min, äidin täysi rakkaus!
He eivät olleet huomanneetkaan, että Hilma oli tullut pikku Kerttunsa seurassa vankilasta ja lähestyi heitä..
— Tässä minä olen, sanoi Hilma. — Otatteko minut luoksenne?
Molemmat naiset kääntyivät ja sydämellisesti kättelivät Hilmaa.
— Me olemme tulleet sinua noutamaan kotiisi, sanoi Helena.
— Ja nyt minulla on rauha, kun olen tekoni sovittanut, sanoi Hilma. —
Ja kun minulla on lapseni, niin elämä tulee kyllä kepeäksi.
— Silloinhan on kaikki hyvin, kun olet äiti!
— Min kun olen äiti!
Ja yhdessä he läksivät astumaan poispäin, nuo neljä sukupolvea, vanhin taluttaen nuorinta vesaa, kohden uutta elämää äidinrakkauden suuressa ja kirkkaassa valkeudessa.