Aakusti kääntyi menemään. Janne huusi hänen jälestään:
— Jos nuoria tarvitset naaraamiseen, niin kyllä minulta saat lainaksi. Minulla on hyvin hyvää ja lujaa köyttä.
Aakusti palasi Jannen luo, tarttui hänen käteensä ja puristi sitä lujasti:
— Kiitos!
Hän kääntyi äkkiä ja meni.
Janne katseli hänen poistumistaan ja palasi sitten taloonsa. Hän ei nähnyt Emmaa missään. Lopulta kuului kyökistä laulua. Janne avasi oven. Siellä istuivat Emma ja Jannen piika Hilma ja yhdessä veisasivat Siionin kanteleesta.
Janne sulki oven ja sanoi itsekseen:
— Veisatkoot rauhassa. Veisuu tekee aina niin hyvää naisen sydämelle.
Ilta oli jo tullut, kun Topias tuli huoneeseen, lähestyi Jannea ja sanoi hiljaa:
— Se Aakusti taitaa tietää jotain.