— Mistä sinä sellaista päätät?
— Kun se kulkee tuolla talon lähellä.
Janne nousi, oikaisi vartalonsa, otti seinältä jahtipyssyn, meni kyökkiin ja huusi:
— Hilma, tuo tänne niitä karkeita suoloja!
Ja Janne latasi pyssynsä oikein täyteen suoloja. Kun ilta tuli, niin hän meni Topiaksen kanssa vahtimaan talliin, jonka oven he olivat jättäneet auki, niin että sieltä saattoi nähdä koko pihamaan.
Jannen oli hyvin vaikea olla, kun hän ei saanut puhua, sillä täytyihän heidän olla hiljaa, jotta kukaan ei aavistaisi mitään heidän juonistaan ja varustuksistaan. Kuiskasi hän kuitenkin kerran Topiakselle:
— Sinä et tietysti ole koskaan kuullut puhuttavan entisajan ritareista, kuinka ne kaikkia turvattomia naisia suojasivat. Me olemme nyt molemmat sellaisia, ja Emma on tuollainen turvaton nainen.
— St! sanoi Topias.
— Kuulitko sinä mitään? sanoi Janne hiljaa.
— Tiellä tulee joku.