— Minä olen lähettänyt hakemaan tohtoria.
Matin naama meni hyvin pitkäksi. Tätä asioiden käännettä ei hän ollut muistanut. Jos tohtori tulee, niin kyllä tauti tulee ilmi.
Tämä vaara uhkasi häntä ja toinen vielä suurempi Miinan puolelta, joka tiukasti sanoi:
— Jos sinä olet tekokipeä, niin kyllä minä sinut tänään vielä sellaiseksi laitan, että olet täyttä totta kipeä. Siitä sinä voit olla niin varma kuin aamenesta kirkossa.
Matti ei hiiskunut sanaakaan, mutta mustat ajatukset kiertelivät hänen mieltään. Taisi koko tämä homma viedä sittenkin väärään päin.
— Ottaisit elämässäsi oppia Jannesta, sanoi Miina. Se mies elää niin siivosti, että on ilo katsella.
Matilla oli aivan toiset käsitykset Jannen siivoudesta, mutta hän ei sanonut mitään.
— Syötkö sinä mitään? kysyi Miina.
— Totta kai minä syön, sanoi Matti. Ei sitä kai nälkäisenä kuolemaankaan mennä.
Miina meni ja toi Matille ruokaa. Kun tämä oli syönyt, ummisti hän silmänsä ja ajatteli: