— Parasta on kun makaan. Kun se tulee, mikä tulee, niin onhan ainakin sitä ennen levännyt.
Pian hän nukkui. Hän heräsi siihen, että pitäjän lääkäri seisoi hänen vuoteensa vieressä.
Matti meni jokseenkin kalpeaksi. Nyt se kysyy, ja Miina vahtaa vieressä kuullakseen sen, että hän on terve. Ja hyvästi sitten ainiaaksi markkinat ja iloinen Tampere!
Tohtori oli vanhapoika, jörö ja usein hyvinkin kummallinen puheissaan.
— Mikä isäntää vaivaa? kysyi hän.
— Minä olen kipeä, vastasi Matti.
— Mistä paikasta?
— Se on joka paikassa. Pistää ja kolottaa niin että hampaat kalisevat.
Matti tuumi, että koettaa hän ainakin viimeiseen asti. Hän ei hellitä, ei vähällä.
— Kyllä minä varmaankin olen kuolemansairas, sanoi Matti.