Tohtori tunnusteli Matin suonta.
— Isäntä on nyt vaiti, sanoi hän. Vähän ajan päästä kysyi Matti:
— Onko se kovastikin vaarallista?
— Hiukan vilustumista, ei muuta, vastasi tohtori.
Matti oikein äkämystyi. Vilustumista vaan. Myttyyn taisi kaikki mennä.
— Eiköhän se sentään ole jotain pahempaa, kun minulla on niin kovin merkillisiä puserruksia ja pistoksia ihan joka ikisessä paikassa ruumista, sanoi hän.
— Minä tulen huomenna katsomaan, niin olen varma siitä, että mistään kohdin ei enää pistä, sanoi tohtori.
Hän kääntyi Miinan puoleen ja jatkoi:
— Antaa isännän rauhassa maata, niin kyllä kaikki menee pian ohitse.
Tohtori meni. Miina sanoi Matille: