— Täytyyhän meidän miesten ajatella kaikki asiat valmiiksi, jos sattuisin jäämään sille matkalle.
— Voi, voi sentään, kuinka sinulla on kova ahdistus ja sielun vaiva, sanoi Miina.
Hän taputteli oikein hellästi Mattia ja jatkoi:
— Kyllä minä lähetän hakemaan Jannea.
* * * * *
Janne säikähtyi pahasti, kun Syrjälän renkipoika tuli hänelle ilmoittamaan, että isäntä oli sairaana ja tahtoi puhutella häntä.
Astuessaan siihen kamariin, jossa Matti makasi, oli Janne hyvin juhlallisen näköinen. Hän oli jo miettinyt kaikki kauniit sanat iankaikkisesta elämästä ja sen kauneudesta, syntisen elämän jättämisestä ja autuuden valkoisen puvun pukemisesta ylle. Kun hän loi katseen Mattiin ja huomasi, miten tämän silmät kiiluivat, ja näki, miten sairaaksi luultu kohottautui vuoteellaan ja viittasi häntä sulkemaan oven, niin hän ällistyi.
— Hyvä mies, mikä sinun on? kysyi Janne. Mitä täällä on tapahtunut?
— Minä olen menossa markkinoille, vastasi Matti. Ei täällä mitään muuta ole tapahtunut.
— Mutta renkipoika sanoi, että sinä olet kuolemansairaana.