Ovella Ylänen huusi:
— Mutta palaahan isäntä maksamaan, mitä on nauttinut?
— Minä en vielä eläissäni ole jättänyt mitään maksamatta, sanoi
Matti vihaisesti ja meni.
Ulkoilma vaikutti virkistävästi hänen humalaiseen päähänsä. Torin poikki mennessään tuli Janne häntä vastaan ja kysyi:
— Missä sinä olet ollut kaiken päivää?
— Olenhan ollut eräässä paikassa, vastasi Matti. Tietäisipä se meidän ämmä, niin kyllä se sanoisi yhtä ja toista taas. Mutta ei se elävä tiedä, ei yhtään mitään. Itkee siellä kotona minun tautiani. Se tekee sen paatuneelle sisulle niin erinomaisen hyvää.
— Minne sinä olet menossa? kysyi Janne.
— Niitä lapsiahan minä olin menossa katsomaan, vastasi Matti.
— Kävele sitten vähän aikaa minun kanssani, että viinan henki ennättää haihtua suusta.
Matti katsoi Janneen ja löi häntä olalle sanoen: