Janne pidätteli häntä.
— Mitä sinä sinne nyt menet? sanoi hän. Ei nyt ole mikään sopiva aika sinulle mennä hevosta katsomaan.
— Luuletko sinä, etten minä hevosen päälle ymmärrä. Vaikka minä olisin niin humalassa, että silmät olisivat harmaina, niin hevoskaupassa ei minua kukaan petä, ei, jumaliste, petäkään.
Jannen estelyistä huolimatta meni Matti, joka oli täyden itsepäisyyden vallassa, tarkastamaan Aakustin hevosta. Kun hän oli tutkinut hevosen joka puolelta, sanoi hän:
— Kyllä sinä pyydät viisikymmentä markkaa liian paljon.
— En minä sitä muille sillä hinnalla myisi, sanoi Aakusti, mutta jos isäntä sen ottaa, niin tiedän, että sillä on hyvä olla. Minä olen tästä hevosesta kovasti paljon pitänyt, kun olen sen alusta alkaen saanut totuttaa.
Matin humalaiset silmät katsoivat liikutuksen kyynelten niissä välkkyessä Aakustiin.
— Sinä olet hyvä mies, kun hevosia rakastat, sanoi hän. Ovat ne minullekin kalleinta maan päällä. Minä ostan hevosesi.
Hän kääntyi Janneen päin sanoen:
— Annahan tänne kolmesataaviisikymmentä markkaa minulle. Minä tahdon saada hevosen, jolla ajan kotia. Ei Syrjälän isännän sovi tulla markkinoilta lainahevosella. Älä siinä venkastele, anna rahat pois. Kyllä minä kotona aina hevoskaupoistani vastaan.