— Mitä toimitettavaa hänellä oli?
— Hän meni purkamaan ensin kiukkuaan, jotta ei liian pahoja sanoja laskisi suustaan.
— Älä siinä hölise, sanoi Miina. Omaa pelkuruuttaan se mies on piilemässä. Kyllä minä sen ihmisen tunnen. Eihän hän ole eläissään tohtinut yhtä ainoata kovaa sanaa sanoa.
— Mutta nyt hän sanoo, vakuutti Janne. Hän on koonnut itselleen rohkeutta ja ottaa talon ohjakset käsiinsä.
— No, sellaista ihmettä ei tapahdu enää tämän maailman aikaan, sanoi Miina, että Matti mieheksi tulisi. Kyllä minä hänessä olen sitä koettanut tuoda ilmoille, mutta ei ole onnistunut. Kinnas on kinnas, ei se siitä kirveeksi muutu.
— Ei sitä niinkään varmasti tiedä, sanoi Janne. Sittenhän, Miina, saat nähdä, kun Matti tulee sisään.
Pauliina ei enää jaksanut hillitä itseään ja puhehaluaan, vaan töytäisi Jannea kylkeen ja sanoi:
— Missä ihmeessä sinä olet ollut? Mitä sinä sillä lailla karkasit?
— En minä ole karannut, sanoi Janne juhlallisesti. Minä menin silloin, kun minun oli mentävä. Ja minä pyydän kerta kaikkiaan huomauttaa Pauliinalle, että minä olen vapaa mies enkä anna vieraitten naisten tulla minun elämääni määräämään.
— Mutta kun sinä sillä lailla menet juomaan itsesi ihan sikahumalaan! sanoi Pauliina. Olithan sinä ihan hervoton silloin, kun minä sinut tillikasta otin pois.